Arkkimandriitta Sofroni Saharov: 

Rukouksesta

Pyhittäjä Sofroni Essexiläinen (Saharov, +1993) kilvoitteli ensin Pyhän Panteleimonin luostarissa pyhittäjä Siluan Athosvuorelaisen hengellisenä lapsena ja perusti myöhemmin pyhälle Johannes Edelläkävijälle omistetun luostariyhteisön Essexiin, Englantiin. Hänet kanonisoitiin vuonna 2019. Hänen kirjansa Rukouksesta käsittelee kristillisen rukouksen luonnetta, Jeesuksen rukousta ja hengellistä elämää. Jeesuksen rukousta kirjoittaja esittelee sellaisena kuin hän oppi tuntemaan sen pyhältä ohjaajavanhukseltaan ja muilta pyhittyneiltä hahmoilta Athosvuorella.

Teos on rukousta käsittelevän kirjallisuuden klassikko.

Katkelmia: 

”Jumalan elävöittävä Henki vierailee luonamme, kun pysymme nöyrän avoimina Hänelle. Hän ei tee väkivaltaa vapaudellemme. Hän ympäröi meidät lempeällä lämpimyydellään, lähestyy meitä niin hiljaa, ettemme hekä heti huomaa Häntä. Ei pidä odottaa, että Jumala tunkeutuu sisimpäämme ilman omaa suostumustamme. Ei, vaan Hän kunnioittaa ihmistä ja nöyrtyy tämän edessä. Hänen rakkautensa on nöyrää. Hän ei rakasta meitä ylhäältäpäin, vaan niin kuin hellä äiti rakastaa sairasta lastaan. Kun avaamme sydämemme Hänelle, tunnemme vastustamattoman voimakkaasti, että Hän on ”sukua” meille, ja sielu kumartuu Hänen eteensä liikuttuneena rakkaudesta.”

”Hän voi lähestyä meitä, keskustellakin meidän kanssamme, mutta emme tunne Häntä emmekä tajua, että se on Hän: suuri mutta lempeä ja sanomattoman nöyrä Jumala.”

”Meditaatio – mielen irtaantumisena kaikista mielikuvista – voi antaa meille tunteen levollisuudesta, rauhasta ja ajan ja paikan ylittämisestä, mutta siitä puuttuu tietoinen seisominen persoonallisen Jumalan edessä. Se ei ole todellista rukousta – rukousta kasvotusten Jumalan kanssa.”

”Meidän ei pidä koskaan kiirehtiä kilvoittelussamme. On ehdottomasti heitettävä pois ajatus, että saavuttaisimme maksimaalisen tuloksen minimaalisessa ajassa.”