Aikamme athoslaisia hahmoja

 

Arkkimandriitta Kerubim:

Aikamme athoslaisia hahmoja 1

35,00 euroa

21,00 euroa

 

Sidottu
350 tekstisivua, 2 suomenkielisin nimin varustettua Athosvuoren karttaa ja 16 sivun värikuvaliite sekä runsas tekstiin liittyvä mustavalkoinen kuvitus
Julkaisuvuosi 2004
ISBN: 951-98896-4-7

 

Aikamme athoslaisia hahmoja I on sykähdyttävä kuvaus neljän pyhittyneen Athoksen isän kilvoittelusta ja heidän elävästä, ihmeiden sävyttämästä uskostaan. Teoksen kirjoittaja, arkkimandriitta Kerubim (1920-1979) on monelle tuttu rakastetusta klassikkokirjastaan, Jumalanäidin puutarha. Teos tutustuttaa Lukijansa:

 

Joakim Pyhäannalaiseen (1895-1950)

Iisak Dionysioslaiseen (1850-1932)

Athanasios Gregorioslaiseen (1873-1953)

Kallinikos Hesykastiin (1853-1930)

 

Teoksen lopussa on myös laaja athoslaisen terminologian sanasto.

"Kuka meistä kuolevaisista voi päästä kullattuun pyhäinjäännöslippaaseen? Sinne voi päästä se, joka on nöyrä ja kiitollinen kaikissa olosuhteissa. Jos hän esimerkiksi ruokapöytään käytyään löytää edestään papuja, hän sanoo iloiten: "Niin, papujahan minä syön." Kun hänelle taas sattuu jotakin muuta, hän kohtaa senkin ilolla. Mutta se, joka valittaa kaikesta sekä etsii omaa mukavuuttaan ja oman tahtonsa tietä, ei tule koskaan pyhäksi."

- Vanhus Kallinikos Hesykasti

 

Isä Kallinikos Hesykasti ja Athokseen pahentunut poliisi


"Eräs Pyhän Vuoren poliisijoukoissa työskentelevä henkilö oli pahentunut ylen määrin erilaisiin sopimattomiin asioihin, joita oli kohdannut palvelusta toimittaessaan. Sieluaan myöten järkyttyneenä hän tuli tapaamaan isä Kallinikosta tämän majalle. Hän sanoi: "Vanhus, olen erittäin pettynyt täällä vallitsevaan tilanteeseen ja huolissani siitä. Minulla oli suuri halu tulla tänne tavatakseni hyveellisiä ja pyhiä munkkeja, mutta löysin jotakin aivan muuta. Jos tässä pyhässä paikassa vallitsee näin suuri epäjärjestys, niin mitä muualta maailmalta voi odottaa!" Pettyneenä poliisi toisteli: "Tulin tänne löytääkseni hyveitä, mutta löysinkin paheita."

Kuuneltuaan aikansa vierasta vanhus Kallinikos lausui nasevasti: "Rakas ystäväni. Hyve ei ole mikään vaate, joka pestään ja ripustetaan narulle Dafnissa kaikkien nähtäväksi." Sitten hän jatkoi: "Sinun tehtäväsi ei ole ainoastaan katsella epäkohtia vaan myös yrittää päästä niiden jäljille silloinkin, kun ne eivät näy. Ei sinua lähetetty tänne jäljittämään hyveitä, vaan antamaan iskuja pahalle ja vähentämään sitä. Olet unohtanut päämääräsi ja kääntänyt huomiosi muualle - siitä kumpuaa ahdistuksesi ja epätoivosi. Äläkä unohda, että hyve on jotakin piilossa olevaa, sellaista, jota harjoitetaan salassa sydämen kammiossa."

Vanhus Kallinikoksen viisaat huomautukset mykistivät poliisin ja saivat hänen sisimpänsä rahoittumaan. Keskusteltuaan Vanhuksen kanssa hän lähti pois tämän majalta suuresti innoissaan ja ihmetteli sitä hienoa tapaa, jolla tämä osasi kohdata ongelman."

 

Isä Joakim Pyhäannalaisen parta

 

Olisi puute, ellemme omistaisi muutamia rivejä myös isä Joakimin vaikuttavalle ja poikkeukselliselle parralle.

Amerikassa eläessään isä Joakim seurasi surullisena sitä uudistuksellista henkeä, joka alkoi vähä vähältä vaikuttaa myös kirkollisissa asioissa. Siellä saattoi nähdä pappeja, jotka etääntyivät ortodoksisesta perinteestä sillä tekosyyllä, että he kykenisivät toimimaan tehokkaammin yhteiskunnassa. Isä Joakim nousi urhoollisesti vastustamaan tällaista maallistumista. Hän ei voinut katsella sitä, että ortodoksipappi heitti syrjään kunnioitetun viittansa tai leikkautti tukkansa ja partansa. Niinpä hän ennen pappisvihkimystään kääntyi kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän puoleen ja rukoili: "Rakas Jumalanäiti, kun minusta tulee pappi, tahdon että annat minulle runsaasti partaa ja hiuksia, jotta olisin sellainen kuin papit kotimaassani."

Eikä Jumalanäiti jättänyt kuulematta hänen pyyntöään, vaan täytti sen runsain mitoin. Kuten olen jo aiemmin maininnut, amerikkalaiset katselivat ihmeissään isä Joakimin majesteettista hahmoa, jota koristi pitkä parta. Kun hän sitten meni Pyhälle Vuorelle, jotakin aivan ihmeellistä tapahtui: hänen partansa kasvoi kasvamistaan, kunnes se ulottui maahan asti, aivan hänen jalkateriinsä saakka, mikä on hyvin harvinainen ilmiö kirkollisessa historiassa. Kaikki Athoksella olivat sitä mieltä, että selitys tapaukseen löytyi hänen Jumalanäidille muinoin kantamastaan rukouksesta.

Voidakseen liikkua vapaasti ja välttääkseen turhamaisuuden ja toisten ihmettelyn isä Joakimin oli pakko kääriä partansa rullalle ja panna se pieneen pussiin, joka riippui hänen kaulastaan. Isä Joakimin viimeisinä vuosina skiitan munkit pyysivät häntä kuvauttamaan itsensä papillisissa vaatteissa ja parta auki. Aluksi hän kieltäytyi, mutta taipui sitten näiden itsepintaisuuden edessä. Tämän valokuvan, jonka olen säilyttänyt isä Joakimista...

 

Kaikkeinpyhin Jumalanäiti ja isä Athanasios Gregorioslainen

 

Isä Athanasioksen rakkaus ja kunnioitus Jumalansynnyttäjää kohtaan oli rajaton. Päivittäin hänen keljassaan kaikui akatistoshymnin toistuva säde "iloitse". Herran Äidin ikonia, joka kaunisti hänen keljaansa, hän kunnoitti toistuvin kumarruksin ja suudelmin. Hänellä oli tapana suudella siinä Jeesus-lapsen jalkaa ja Herran Äidin kättä. Hänen keljassaan vieraileva voi nähdä ikonissa näiden suudelmien jäljet vielä tänäkin päivänä.

Pyhät siteet yhdistivät isä Athanasiosta myös muihin Jumalanäidin ikoneihin. Muistivihkoonsa hän oli kirjoittanut muun muassa seuraavan merkinnän: "Rakkaassa luostarissamme asetun palvelusten ajaksi vastapäätä ikonostaasissa olevaa Jumalansynnyttäjän ikonia, joka on kuin elävä - siitä puuttuu vain ääni. Hänen lempeä ja samalal vakava katseensa seuraa rukoilijaa kaikkialle. Oi, kuinka rakastankaan katsella tätä pyhää ikonia! Noina hetkinä minusta tuntuu kuin itse Jumalansynnyttäjä olisi edessäni."

 

 

Juustoako erämaassa? - isä Kallinikos Hesykastin elämästä 

 

Seuraava tapaus antaa meille hyvän käsityksen Katunakiassa vietetyn elämän puutteista. Kun Konstantinos oli ollut majalla jo joitakin vuosia ja hänestä oli tullut isä Kallinikos, eräs laupeutta harjoittava munkki oli yhtenä Pääsiäisenä tuonut heille lahjaksi vähän juustoa. Näin heidän pääsiäispöydästään oli tulossa sillä kertaa poikkeuksellisen runsas. Vähän ennen juhla-ateriaa vanhus Daniel sanoi Konstantinokselle: "Lapseni, pidä huolta siitä, että laitat pöytään myös juuston, joka meille tuotiin." Silloin tämä hämmästyi käskyä ja näytti siltä, ettei askeettisten ihanteittensa vuoksi olisi halunnut mukautua tuollaiseen ylellisyyteen. Kapinoiden nuori munkki sanoi: "Mitä sinä oikein puhut, Vanhus? Juustoako erämaassa? Milloin on moista kuultu?"

 

Kaksi tai kolme vuotta myöhemmin, kun Konstantinos oli saanut huomattavasti enemmän kokemusta kuuliaisuuden vaikeudesta ja erämaaolosuhteiden ankaruudesta, hänen intoa pursuavat sanansa kääntyivät häntä itseään vastaan. Erityisesti suuri paasto oli silloin käynyt ylen määrin hänen voimilleen. On huomattava, että erakkojen noudattama paasto on paljon ankarampaa kuin muitten munkkien. Sen ymmärtää muun muassa siitä, että he eivät ole suuren paaston alussa syömättä täydellisesti vain kolme, vaan peräti viisi päivää.

 

Kun pääsiäispöytää valmisteltiin, paaston uuvuttama isä Kallinikos rohkaistui sanomaan Vanhukselle oman salaisen toiveensa. Hän sanoi: "Vanhus, kun Pääsiäinen on nyt käsillä, kuinka hienoa olisikaan, jos meillä olisi vähän juustoa!" Silloin vanhus Daniel hymyili ja vastasi hänelle niillä sanoilla, joita hän itse oli käyttänyt joitakin vuosia aiemmin: "Lapseni, mitä sinä oikein puhut? Juustoako erämaassa? Milloin moista on kuultu?"

 

 

Lisää katkelmia kirjasta:

 

Isä Iisak Dionysioslaisen elämän viimeinen ilta?

 

Isä Kallinikoksen kuuliaisuusveljistä

 

"Agripnioitten aikana ja aamupalvelusten varhaishetkinä, kun lampukoiden valo valaisee hennosti kirkkoa ja sisällä vallitsee täydellinen hiljaisuus, palveluksessa mukana olevasta saattaa joskus tuntua siltä, että nuo vanhat luostarikilvoittelijat, jotka istuvat vanhuksille varatuissa kirkkotuoleissaan, sekoittuvat heidän yläpuolellaan kuvattujen pyhien hahmoihin."

 

 

 

Lähdettyään Pyhältä Vuorelta teoksen kirjoittaja, arkkimandriitta Kerubim,

perusti Lohduttajan luostarin (Ierá Moní Paraklítou) lähelle Ateenaa.

Luostarin omat englanninkieliset sivut kertovat luostarin historiasta täällä.

 

Pyhän Kosmas Aitolialaisen veljestö