Ortodoksisesta uskosta
Ohjaajavanhuksen vastauksia Kirkon perinnettä koskeviin kysymyksiin





Romanialaisen arkkimandriitta Cleopan opetusta

Ortodoksisesta uskosta. Ohjaajavanhuksen vastauksia Kirkon perinnettä koskeviin kysymyksiin.


32,00 euroa



Sidottu, 304 sivua, joista 12 mustavalkoista kuvasivua.

Julkaisija: Pyhän Kosmas Aitolialaisen veljestö

Julkaisuvuosi 2005.

ISBN 951-98896-5-5.

Isä Cleopa (Ilie, 1912-1998) on yksi Romanian viime aikojen merkittävimmistä hengellisen ohjaajista.

"Isä Cleopa on yksi harvoista aikamme munkeista, joilla on täydellinen kokemus hengellisestä elämästä. Hän vietti nuoruutensa paimentaen luostarin lampaita. Paimenessa ollessaan hän luki kyltymättä, aina kuin suinkin voi - öin ja päivin. Eikä hän lukenut pelkästään Raamattua vaan myös pyhien isien kirjoituksia, joita löysi luostarin kirjastosta. Noviisi omaksui tietämättään sellaisen järkkymättömän viisauden, mitä oppineisuus, tieteelliset tutkielmat ja kriittiset menetelmät eivät olleet turmelleet. Kun isä Cleopa laskeutui vuorilta maailmaan, hänen havaittiin hallitsevan teologiaa ainakin yhtä hyvin kuin ne, jotka ovat saaneet siitä sinettikoristeiset diplomit." - Clujin arkkipiispa Bartolomeu  





Arkkimandriitta Cleopan hengellistä elämänviisautta on koottu tähän kirjaan, jonka sivuilla lukija voi tutustua Ortodoksisen kirkon opetukseen eri teemoista. Kirjan voi ostaa myös lahjaksi ystävälle, jonka arvelee olevan kiinnostunut Ortodoksisesta uskosta ja hyötyvän runsaiden raamattuviitteiden makeuttamasta hengellisestä medestä.
 

Kirja on koottu kysymys (oppilas) - vastaus (pappi Cleopa) muotoon

Oppilas: Isä, minkä tähden Kirkossamme tehdään ristinmerkkiä rukoiltaessa ja vielä niin usein?

Pappi: Jokainen kristitty, joka on Kristuksen oikeauskoisen kirkon todellinen lapsi ja elää hurskaudessa ja Jumalan pelossa, siunaa itsensä pyhällä ristinmerkillä aina aloittaessaan ja lopettaessaan rukouksen, pyhän kirjan lukemisen ja minkä työn tahansa, lähtiessään matkalle ja palattuansa siltä. Hän tekee ristinmerkin, kun häntä ahdistaa mikä pelko tai paha uutinen tahansa tai mitkä tahansa pahat ajatukset, niin myös silloin, kun hän herää ja menee nukkumaan, istuutuu aterialle ja nousee siltä. Hän tekee ristinmerkin kädellään kasvojensa yli muistaen Kristuksen mittaamatonta voimaa, sillä hän on pyhittänyt ristin puhtaimmalla ja kalleimmalla verellään ja jättänyt sen meille voittamattomaksi aseeksi paholaista vastaan, ikään kuin jumalalliseksi merkiksi, kuten on kirjoitettu: "Mutta palvelijoillesi sinä nostat merkkiviirin, sinun viirisi luo he kokoontuvat, pois nuolien ulottuvilta" (Ps. 60:6) ja "Herra, käännä meihin kasvojesi valo" (Ps. 4:7).

Tiedämme, että myös ruumiimme täytyy osallistua rukoukseen kaikilla jäsenillään. Niiden joukossa juuri käsillä on tärkeä sija rukouksen ilmaisijoina. Otan esille muutamia Pyhän raamatun todistuksia tästä asiasta. Jaakob siunasi Joosefin pojat ristinmuotoon asetetuilla käsillään..."




Oppilas: Mutta miten on mahdollista, että kunnioitamme esinettä, joka on toiminut Vapahtajamme kidutusvälineenä?

Pappi: Meidän pitää kunnoittaa pyhää ristiä niin paljon kuin mahdollista, sillä itse Jeesus Kristus on rakastanut ristiä, syleillyt sitä rakkaudella ja polttanut sen päällä meidän syntimme kuin alttarilla. Risti osoittaa meidän häpeämme, mutta ei Herran häpeää. Herran puolelta se on osoitus rakkaudesta. Ristin ajatteleminen saattaa meidät toisaalta häpeämään ja katumaan syntejämme eikä taistelemaan niitä vastaan, ottamaan kuuliaisesti kannettavaksemme oman ristimme, syleilemään sitä, mutta toiseaalta se saa meidät tuntemaan liikutusta Herran rakkaudesta, joka ristin kautta on pelastanut meidät synneistämme. Siksi me kunnioitamme ristiä. Tietenkään emme kunnioita mitään esinettä sen vuoksi, että se on tuottanut meille surua ja tuskaa rakkaan henkilön menetyksen vuoksi, mutta Herran risti ei ole meille surun vaan ilon ja pelastuksen väline. Se ei ollut, kuten jotkut väittävät, pelkkä teloitusväline vaan uhrialttari, jolla kannettiin suurin ja kallein uhri, joka voi pelastaa meidät.


Oppilas: Voitteko selittää minulle, miksi Kirkkomme kunnoittaa pyhäinjäännöksiä?

Pappi: Pyhäinjäännökset otava ihmeitä tehneiden ihmisten maallisia jäännöksiä, jotka ovat jääneet heistä jäljelle. Me osoitamme kunnioitusta pyhäinjäännöksille, koska niiden kautta Jumala näyttää armonsa koko ihmeellisen voiman. Kun pyhät elivät maan päällä, heidän sielussaan vaikutti hyvin voimallisesti Pyhän Hengen armo, jonka avulla he tekivät monesti ihmeitä. Nyt, kun he ovat osallisia taivaallisesta elämästä, jonne ovat päässeet, armo vaikuttaa heissä vieläkin runsaammin. Mutta niin kuin pyhä ihminen on yhteydessä ihmisiin, jotka pyytävät häneltä apua, ja voi auttaa heitä ihmeteltävällä tavalla, vastaavasti ja vieläkin lujemmin hän säilyttää tietyn suhteen omaan ruumiseensa, joka sekin on ollut Pyhän Hengen asumus, kuten apostoli sanoo: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä" (1. Kor. 6:19). Pyhä Raamattu puhuu meille ihmeistä, joita on tapahtunut pyhien ihmisten ruumiiden kautta heidän maanpäällisen elämänsä aikana, mkä todistaa niissä läsnä olleesta voimasta. Monet ihmiset parantuivat pelkästään koskettamalla apostoli Paavalin käyttämää pääliinaa tai hänen ruumistaan (Ap.t. 19:11-12). Toiset parantuivat vain antaessaan apostoli Pietarin varjon kulkea ylitsensä (Ap.t. 5:15).

Oppilas: Ymmärrän, että pyhien kuten Vapahtajankin kautta on tapahtunut ihmeitä, kun he olivat elossa ja heidän ruumiissaan vaikutti vielä Jumalaan uskova sielu. Mutta miten kuolleessa ruumiissa voi olla voima tehdä ihmeitä?

Pappi: Osoitin sinulle, että uskovien ruumiit ovat Pyhän Hengen temppeleitä. Pyhä Henki asuu heissä. Sen vuoksi Pyhä Henki tekee ihmeitä pyhien ihmisten ruumiiden kautta niin heidän eläessään kuin myös heidän kuoltuaan. Todiste sille, että pyhien ihmisten ruumiilla on Jumalan antama voima tehdä ihmeitä heidän kuolemansakin jälkeen, löytyy myös Pyhästä Raamatusta. Se kertoo meille, että profeetta Elisan luut herättivät eloon erään kuolleen (2. Kun. 13:20-21)...


Pappi: Haluan kuitenkin vielä sanoa sinulle yhden asian. Vaikka me voimmekin saada uskollemme vahvistusta tiedon kautta, älkäämme silti unohtako, että usko on teologian hyve ja että se annetaan ihmisille viime kädessä ja täydesti vain Jumalan armosta. Yksi kauneimpia Raamatun kohtia on riivaajan vaivaaman pojan isän vastaus Herralle Jeesukselle. Kun Herra kysyi, uskoiko mies todella siihen, että hän voi parantaa tämän onnettoman pojan, tämä huudahti: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" (Mark. 9:24). Rukoile sinäkin tällä tavoin aina kun tunnet horjuvasi. Jumala sinua siunatkoon!






Luvusta Neitseestä Mariasta

Pappi: Kuinka siis voisimme olla ylistämättä Herran Äitiä, kun jumalalliset kirjoitukset ilmoittavat meille jopa ylienkeli Gabrielin osoittaneen kunnioitusta hänelle (Luuk. 1:28-29)? Kuinka voisimme olla ylistämättä Herran Äitiä, joka on taivaita avarampi Kunnian Kuninkaan temppeli, sillä hän on kantanut kohdussaan Jumalaa, jonka kunnia ei mahdu taivaaseen eikä maan päälle (2. Aik. 6:18)? Miksi emme ylistäisi Herran Äitiä, joka Pyhän raamatun mukaan on täynnä armoa (Luuk. 1:28)? Miten jotkut ylipäätään voivat pitää Herran Äitiä vain tavallisena rivinaisena, vaikka hän on saanut osakseen Jumalan armon ja on siunattu naisten joukossa (Luuk. 1:28-33)? Jos todella uskomme raamatulliseen ilmoitukseen, on kohtuullista, että ylistämme ja kumarramme Herran Äitiä, sillä Pyhä raamattu julistaa meille, että häntä tulevat ylistämään autuaaksi kaikki sukukunnat sen kunnian tähden, jota hänelle on osoittanut itse Jumala (Luuk. 1:48-49).




Haluatteko tietää siis tietää Kirkosta? Pyhästä Raamatusta? Pyhästä Traditiosta? Pyhistä ja enkeleistä?
Neitseestä Mariasta? Pyhäinjäännöksistä? Pyhistä ikoneista? Pyhästä rististä? Ristinmerkistä?
Rukoilemisesta kuolleiden puolesta? Symboleista ja rituaaleista?
Paastosta? Valasta? Pelastuksesta?
Seitsemästä sakramentista? Kasteesta? Mirhalla voitelusta? Pyhästä Ehtoollisesta? Katumuksesta? Pappeudesta? Avioliitosta? Sairaanvoitelusta?
Ojennusvallasta? Aineen pyhittämisestä? Sunnuntaista ja sapatista? Puhtaista ja epäpuhtaista ruoista?
Herran toisesta tulemisesta? Tuhatvuotisesta valtakunnasta? Helvetin vaivoista?
Velvollisuuksista valtiota kohtaan? Kielillä puhumisesta? Nekromantiasta ja spiritismistä?








Jumalanäidin ikoni (Glykofilousa)
Athoksen Pyhän Filotheoksen luostarissa


Oppilas: Tiedän kristittyjä, jotka ihmettelevät sitä, että me ortodoksit kunnioitamme ikoneita, sillä heidän mukaansa Raamattu kieltää sellaisen.

Pappi: Pyhä raamattu kieltää veistettyjen ja kaikenlaisten jumalankuvien kumartamisen (2. Moos. 20:4-5, 3. Moos. 26:1, 5. Moos. 5:8-9, Ap.t. 7:40-43). Mutta tämä kielto koskee senkaltaista kuvien kumartamista, jossa niitä itseään aletaan palvoa jumalina. Kiellettyä Raamatussa on siis epäjumalien palvonta. Siellä ei kuitenkaan kielletä kunnioittamasta tiettyjä Jumaöaan ja pyhiin ihmisiin viittaavia merkkejä tai heitä esittäviä kuvauksia, kun tämä kunnoitus ei kohdistu aineeseen, josta ne on tehty, vaan johdattaa ajatuksemme kuvatusta pyhästä todellisuudesta itse Jumalaan. Olemme nähneet, miten apostoli Paavalin ruumiin kanssa kosketuksissa olleita vaatekappaleita kunnoitettiin (Ap.t. 19:11-12). Vanhassa testamentissa phutaan kahdesta kerubista, jotka oli taottu liitonarkun päälle ja kirjottu pyhäkön väliverhoon (2. Moos. 25:18-22, 26:31-33). Niiden edessä suitsutettiin ja kumarruttiin maahan (Joos. 7:6). Niin kuin sana auttaa meitä ymmärtämään sitä, mikä on sen ulottumattomissa, samoin ikoni auttaa meitä näkemään sen tuolle puolen. Ja kuten Jumala haluaa kuulomme pyhittyvän puhtaiden sanojen kautta, aivan samoin Hän haluaa näkömme pyhittyvän hurskautta herättävien ikonien kautta, niin että näiden molempien korkeimpien aistien välityksellä puhtaat ajatukset pääsisivät sisälle sieluumme.  

Oppilas: Olen kuullut noiden samojen ihmisten väittävän, ettei ikoneita pidä kumartaa, koska...













TAKAISIN FILOKALIAN PÄÄSIVULLE

MUUT OMAT JULKAISUT